Tekijä: Thor Christensen
Uuden tutkimuksen mukaan maaseudulla asuvia naisia auttoi liikuntatunteja ja käytännönläheistä ravitsemuskasvatusta sisältävä yhteisön terveysohjelma auttoi heitä alentamaan verenpainettaan, laihtumaan ja pysymään terveinä.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maaseutuyhteisöjen naisilla on kaupunkialueilla asuviin naisiin verrattuna suurempi sydän- ja verisuonitautien riski, heillä on todennäköisemmin lihavuutta ja heillä on yleensä vähemmän mahdollisuuksia terveydenhuoltoon ja terveelliseen ruokaan. Vaikka yhteisön terveysohjelmat ovat osoittaneet lupaavia tuloksia, näitä ohjelmia maaseudulla on tutkittu vain vähän.
Uusi tutkimus keskittyi yli 40-vuotiaisiin, liikuntaa harjoittaviin naisiin, joilla oli diagnosoitu ylipaino tai lihavuus. He asuivat 11 maaseutuyhteisössä New Yorkin osavaltion pohjoisosassa. Kaikki osallistujat osallistuivat lopulta terveyskasvattajien johtamaan ohjelmaan, mutta viisi yhteisöä määrättiin satunnaisesti aloittamaan.
Naiset osallistuivat kuuden kuukauden ajan kahdesti viikossa järjestettäville tunnin mittaisille ryhmäliikuntatunneille, joita pidettiin kirkoissa ja muissa yhteisöpaikoissa. Tunteihin sisältyi voimaharjoittelua, aerobista liikuntaa, ravitsemuskasvatusta ja muuta terveysvalistusta.
Ohjelmaan sisältyi myös sosiaalisia aktiviteetteja, kuten yhteisökävelyjä, ja yhteiskunnallisia osallistumisosioita, joissa tutkimukseen osallistujat käsittelivät yhteisössään esiintyvää liikuntaan tai ruokaympäristöön liittyvää ongelmaa. Tämä saattoi tarkoittaa paikallisen puiston parantamista tai terveellisten välipalojen tarjoamista koulun urheilutapahtumissa.
Kurssien päätyttyä ohjelmaan ensimmäisinä osallistuneet 87 naista eivät palanneet epäterveellisempään elämäntapaan, vaan säilyttivät tai jopa lisäsivät edistysaskeleitaan kuusi kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen. He olivat laihtuneet keskimäärin lähes 4,5 kiloa, pienentäneet vyötärön ympärysmittaansa 3,3 senttimetriä ja alenneet triglyseridejään – veressä kiertävää rasvaa – 15,3 mg/dl. Heidän systolinen verenpaineensa ("ylin" lukema) oli myös laskenut keskimäärin 6 mmHg ja diastolinen verenpaineensa ("alempi" lukema) 2,2 mmHg.
”Nämä löydökset osoittavat, että pienet muutokset voivat yhdessä johtaa suureen eroon ja auttaa luomaan todellisen parannusten kokonaisuuden”, sanoo Rebecca Seguin-Fowler, American Heart Associationin Circulation: Cardiovascular Quality and Outcomes -lehdessä tiistaina julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja.
Vanhoihin tapoihin palaaminen on yleensä suuri ongelma, ”joten olimme yllättyneitä ja innoissamme nähdessämme naisten säilyttävän tai jopa parantavan aktiivisia ja terveellisiä ruokailutottumuksiaan”, sanoi Seguin-Fowler, apulaisjohtaja Institute for Advancing Health Through Agriculture -instituutissa Texas A&M AgriLife -keskuksessa College Stationissa.
Ohjelmaan osallistuneet naiset paransivat myös kehon voimaansa ja aerobista kuntoaan, hän sanoi. ”Liikuntafysiologina, joka auttaa naisia voimaharjoittelun aloittamisessa, tiedot osoittavat, että naiset menettivät rasvaa, mutta säilyttivät vähärasvaisen kudoksensa, mikä on olennaista. Et halua naisten menettävän lihaksia ikääntyessään.”
Toinen kursseille osallistunut naisryhmä koki terveydentilan paranemista ohjelman lopussa. Rahoituksen vuoksi tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet seuraamaan näitä naisia nähdäkseen, miten he voivat kuusi kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen.
Seguin-Fowler sanoi haluavansa nähdä ohjelman, joka nyt tunnetaan nimellä StrongPeople Strong Hearts, tarjottavana YMCA:issa ja muissa yhteisön kokoontumispaikoissa. Hän vaati myös, että tutkimus, jossa lähes kaikki osallistujat olivat valkoisia, toistettaisiin monimuotoisemmissa väestöryhmissä.
"Tämä on loistava tilaisuus ottaa ohjelma käyttöön muissa yhteisöissä, arvioida tuloksia ja varmistaa, että sillä on vaikutusta", hän sanoi.
Minneapolisissa sijaitsevan Minnesotan yliopiston maaseudun terveystutkimuskeskuksen varajohtaja Carrie Henning-Smith sanoi, että tutkimusta rajoitti mustien, alkuperäiskansojen ja muiden rotujen ja etnisten ryhmien edustuksen puute eikä siinä raportoitu maaseudun mahdollisista terveyshaitoista, kuten liikenteeseen, teknologiaan ja taloudellisiin esteisiin.
Henning-Smith, joka ei ollut mukana tutkimuksessa, sanoi, että tulevissa maaseudun terveystutkimuksissa tulisi ottaa huomioon nämä kysymykset sekä "laajemmat yhteisötason ja poliittisen tason tekijät, jotka vaikuttavat terveyteen".
Hän kuitenkin kiitti tutkimusta siitä, että se puuttui aliarvioitujen maaseudun asukkaiden väliseen kuiluun, joihin hän sanoi olevan suhteettoman suuria useimpien kroonisten sairauksien, kuten sydänsairauksien, vaikutus.
”Nämä löydökset osoittavat, että sydän- ja verisuoniterveyden parantaminen vaatii paljon enemmän kuin kliinisessä ympäristössä tapahtuvaa”, Henning-Smith sanoi. ”Lääkäreillä ja terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli, mutta monien muidenkin kumppaneiden on oltava mukana.”
Julkaisun aika: 17.11.2022